Vuoden 2021 Cocksilainen julkaistaan huomenna! Lehdestä löydät muunmuassa tämän Kaj Kekin kirjoituksen sekä paljon muuta!
Sain taas monen vuoden jälkeen pyynnön kirjoittaa Cocksilaiseen. Pyysin nähdäkseni jonkun vanhan kirjoitukseni ja mnulle lähetettiin vuoden 2015 kirjoittamani teksti. Siitä nousi esille kaksi asiaa. Yksi oli se että, veikkasin Cocksin pelaavan ennen vuotta 2020 EHF:n lohkovaiheessa ja toinen koski haastettani ”nollatoleranssista” erotuo- mareita kohtaan. Ensimmäinen veikkaukseni meni nappiin enemmän kuin paremmin, sillä seurahan on esiintynyt jo jopa Champions Leaguessa muutaman kerran. Toisen osalta mietin, että ainakin itse olen tietoisesti ”poisoppinut” tuomareista. Olen tietoisesti tehnyt asian eteen töitä ja aika harvinaista on, että heille mitään kommentoin. Punaisista korteista puhumatakaan (ja niitä on historiassani paljon…).
Tammikuussa aloitin uuden pestini edustusjoukkueen peräsimessä ja voi reilusti sanoa että näinä välissä olleina vuosina kaikki on muuttunut. Joukkue on nyt kokonaisuudessaan puoliammattilaisjoukkue, on uusi halli ja loistavat olosuhteet toimia, kansainväliset pelit ovat arkipäivää ja pelaaien kirjo laaja (kirjoitaessani 10 eri kansallisuutta).
Valmentajalle on kaikin puolin haastava työ saada edustusjoukkueen monikansallinen ryhmä pelaamaan samaan pussiin. Kulttuurit, uskonnot ja mentaliteetit näkyvät ja kuuluvat niin pukukopissa kuin kentällä. Yhtään helppoa päivää ei ole. Huolestuttavinta on kuitenkin se, että missä ovat uudet Teemu Tammiset tai Roni Syrjälät? Samat Riihimäen omat pojat olivat siellä jo kuin aloitin edellisen kerran 2012. Mutta se jälkeen ei yksikään uusi Cocksin juniori ole onnistunut vakiinnuttamaan paikkaa edustusjoukkueen kokoonpanossa. Huolestuttavaa.
Cocks on seurana kasvanut, ja urheilijoita on enemmän kuin 2012. Mutta harjoittelemmeko riittävästi nyky standardeihin verraten? Näkemykseni tämän suhteen on täysin selvä. Emme harjoittele. Nuoren pitäisi harjoitella ikänsä verran tunteja viikossa. Siihen voi laskea mukaan koulun jumppatunnit ja muun oman liikunnan mukaan lukien harjoitukset. Jos se määrä ei täyty, tuskin pääsee huipputasolla. Toistot on taidon äiti ja tunteja pitäsi saada kasaan 10 000 aikuisikään mennessä. Tuo tuntimäärä on helppo saavuttaa. Kyse on vain valinnoista. Jos nuori käyttää kouluun sekä läksyihin 9 tuntia päivässä, 3 tuntia päivässä harjoitteluun, 8 tuntia nukkumiseen ja 1 tunti ruokailuihin jää vielä 3 tuntia muuhun. Riihimäen kokoisessa kaupungissa siirtymisiin riittää tunti, joten nettona jää vielä 2 tuntia tehdä ihan mitä vaan. Ja tällä kaavalla saa siis kasaan jo 20 tuntia viikoittaista harjoitusta (joista osa jopa koulutuntien aikan suoritettua liikuntaa). Ja tämä matematiikka siis n. 18-20 vuotiaalle urheilijalle. Ja luonnollisesti viikonloppuisin jää enemmän aikaa muulle, kun koulutunnit jäävät pois laskuista läksyjä lukuunottamatta.
Lukuisissa lajeissa tuhannet nuoret harjoittelevat jo usein kaksi kertaa päivässä. Tuhansia taitoluistelijoita, uimareita jne aloittaa harjoittelun jo klo 06:30 aamuisin, jotta ehtivät tehdä ensimäisen harjoituksen ennen koulua ja toisen sitten illalla. Ja kaikilla ei ole edes tavoitteena ammattilaisuus. Miksei näin voisi olla myös meillä?
Riihimäki on pieni paikkakunta, ja nuoren on helppo ja nopea kulkea paikasta toiseen. Harjoitusmahdollisuudet kaupungissa ovat ilmeisen hyvät. Kesäisin tyhjiä urheilukenttiä on siellä sun täällä ja kesät talvet on käytössä mm. Cocks Areena. Mutta onko tahtoa?
Harrastaja harjoittele 2-3 kertaa viikossa. Urheilija 4-5 kertaa viikossa, kilpaurheilija harjoittelee päivittäin ja huippu-urheilija harjoittelee kaksi kertaa päivässä. Mihin kategoriaan sinä kuulut?
Rauhallista joulua kaikille!
Tsekki
Cocksilainen 2021 on luettavissa myös tästä linkistä!
