Käsipalloseura Riihimäen Cocks ry:n tahtotila on olla Suomen menestynein käsipalloseura kaikilla mittareilla vuoteen 2024 mennessä. Tähän sisältyy Suomen paras ja mittavin junioritoiminta sekä joukkueet sekä naisten että miesten SM-sarjassa, unohtamatta harrastekäsipallotoimintaa.

Useiden vuosien hiljaiselo näkyy vielä koko seuran joukkueiden menestymisessä. Miehissä ja pojissa menestystä on tullut laajemmin, ja jopa vision näkemys täyttäen, mutta naisissa ja tytöissä olemme vasta alkutaipaleella. Tämän eteen on tehty ja tehdään panostuksia. Cocksin unelma on rakentaa pienen kaupungin ja pienen lajin menestystarina.

Riihimäen Cocks on erottuva edelläkävijä, joka tarjoaa käsipalloilun kilpailu- ja harrastetoimintaa. Koko historiansa ajan Cocks on ollut oman tiensä kulkija – erottuva ja esimerkillinen. Tahtotila ja uskallus, jopa riskinotto, ei ole seuralle vierasta. Käsipallo on laji, jossa ”Läpi harmaan kiven” -tyyppinen toiminta tuo mukanaan menestystä. Vastuullisena toimijana Cocks haluaa olla mukana kehittämässä myös valtakunnallista käsipallotoimintaa ja käsipalloiluun keskeisesti kuuluvaa tuomaritoimintaa.

1. Tavoitteellisuus
Tavoitteellinen toiminta kuuluu olennaisena osana kilpailutoimintaan, mutta antaa samalla oivan pohjan myös puhtaalle harrastetoiminnalle.

2. Sitoutuneisuus
Seuratoiminnan ja kilpaurheilun onnistumiselle keskeistä on jäsenistön sitoutuminen ja vapaaehtoisten työn huomioiminen.

3. Kurinalaisuus
Joukkueurheilun toimivuuden kulmakiviä on joukkueen toimiminen yhdenmukaisesti.

4. Suvaitsevuus
Otamme huomioon ihmisten erilaisuuden ja kunnioitamme kaikkia, jotka ovat osa käsipalloperhettä; seuroja, vastustajia, toimitsijoita, tuomareita ja valmentajia.

5. Yhteisöllisyys
Hauskan ja positiivisen ilmapiirin kautta pystymme kantamaan ylpeänä Cocksin logoa.

RIIHIMÄEN COCKSIN SAAVUTUKSET PÄHKINÄNKUORESSA (päivitetty 1.7.2020)

42 kautta miesten SM-sarjassa tai liigassa

Miesten SM-sarjan maratontaulukon kolmas sija, 1130 ottelua, 675 voittoa, 1400 pistettä ja 30825 maalia

19 SM-mitalia:

11 kultaa (2007, 2008, 2009, 2010, 2013, 2014, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019), 4 hopeaa (1978, 1979, 2005, 2011) ja 4 pronssia (1998, 2000, 2006, 2012)

11 SM-sarjan vuoden pelaaja titteliä:

Kari Lehtolainen (1975), Kurt Strömsten (1978), Kristo Järve (2009, 2010, 2014), Teemu Tamminen (2008, 2013, 2016), Nico Rönnberg (2017, 2018, 2019)

12 SM-sarjan vuoden maalikuningasta:

Jorma Toivonen (1976, 1977), Hannu Nieminen (1988), Igor Sahonko (1998, 2000), Rostislav Grinishin (2005), Teemu Tamminen (2010, 2013, 2016, 2017), Kristo Järve (2011), Nico Rönnberg (2018)

10 Suomen Cupin voittoa:

2007, 2008, 2010, 2011, 2013, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019

8 Baltian liigan mitalia:

4 kultaa (2016, 2017, 2018, 2019), 3 hopeaa (2010, 2013, 2015) ja 1 pronssi (2014)

7 Vuoden Käsipalloilija Suomessa titteliä:

Kari Lehtolainen (1975), Kurt Strömsten (1978), Teemu Tamminen (2015, 2016), Nico Rönnberg (2017, 2018, 2019)

14 Riihimäkeläislähtöistä pelaajaa miesten maajoukkueessa:

Pekka Lehtinen, Jarkko Salo, Ari-Pekka Tuomi, Markku Tuomi, Ismo Kotirinta, Jyri Welling, Riku Laakso, Antti Valo, Ville Viljanen, Teemu Tamminen, Jani Tuominen, Kalle Alander, Roni Syrjälä, Niki Tuominen

Juniorijoukkueilla:

10 SM – kultaa
13 SM – hopeaa
12 SM – pronssia

lisäksi useita ulkokenttien SM – mitaleita

 

Pekka Lehtisen Cocksin 40-vuotisjuhlissa pitämä ansiokas puhe seuran historiasta:

Lähden tässä historian katsauksessa aluksi siitä, miten käsipallo jalkaantui Riihimäelle ja miten siitä edettiin siihen vaiheeseen, jossa käsipalloseura Cocks perustettiin.

Toimittaja Martti Pohjola tapasi Hämeenkadulla entisen mestaruussarja käsipalloilija Matti Vartijan kesällä 1966 ja selvisi, että Matti oli tullut töihin Sakon asetehtaalle asekoulun rehtoriksi. Virisi keskustelu mahdollisesta käsipallon pelaamisesta Riihimäellä, koska oli tiedossa, että Riihimäelle valmistuu 1968 upouusi urheilutalo. Tämän keskustelun innoittamana Martti Pohjola rupesi kartoittamaan tilannetta tarkemmin. Hän sai Riihimäen Palloseuran johtokunnan innostumaan tästä tuntemattomasta talvilajista, mutta vielä oli pulmana se, että mistä löydettäisiin pelaajat tähän hankkeeseen. Martin tutkintatyön tuloksena selvisi, että entinen Kiffenin käsipalloilija Kari Selin työskenteli Tervakoski Oy:n palveluksessa ja Turengin KOP:n johtaja Antero Ruusuvaarakin oli entisiä mestis – pelaajia.

Näin oltiin tilanteessa, että 30.9.1966 silloisen leirialueen nurmikolla pallokentän ja nykyisen urheilutalon välimaastossa oli neljä ukkoa verkkarit päällä odottamassa RIPS:in jalkapallojoukkueen harjoitusten loppumista putkesta kyhätty käsipallomaali ja muutama käsipallo mukanaan. Herrat olivat Martti Pohjola, Matti Vartia, Antero Ruusuvaara, ja Kari Selin. Jalkapalloilijoille kerrottiin käsipallon saloista ja vakuutettiin pelin mielekkyyttä kakkoslajina talvisaikaan, muistikuvani mukaan tässä tilaisuudessa lupautui käsipallon harrastajaksi Puhakan Seppo (Timon isä), Heinosen Rami, Nurmen Pepe, Tammisen Pena, Lepolan Mauri ja Lehtisen Pekka. Lisäksi Kiskon vesipalloilijoista saatiin mukaan Linnakorven Lare ja Niemisen Seppo. Harjoitukset pidettiin Lasitehtaankoulun pienessä salissa ja pelit pelattiin Hämeenkaaressa Hämeenlinnassa. Tästä johtuen saimme joukkueeseen pari peluria lisää Hämeenlinnasta. Voimistelun opettajan Juha Erkkilän ja Jouko Kavenin, joka oli meillä ensimmäisen vuoden maalivahtina. Jokke oli todellinen persoonallisuus, sillä siinä kun me muut käytiin suihkussa pelin jälkeen, niin Jokke kävi siellä jo ennen peliä, lisäksi hän torjui palloja rukkaset kädessä, joten voitte arvata, ettei nopeita hyökkäyksiä avattu maalivahdin toimesta siihen aikaan.

Voitettiin Maakuntasarja ja noustiin Suomisarjaan, voitettiin Suomisarja ja noustiin Mestaruussarjaan keväällä 1968.

Kolme vuotta pelattiin RIPS:in nimellä mestaruussarjaa, jonka jälkeen Vartijan Matti, Ruusuvaaran Antero, Erkkilän Juha ja muutama muu pelaaja joko lopetti tai vaihtoi seuraa. Näin jouduttiin mestaruussarjasta luopumaan 1971-1972. 1973 keväällä RIPS:in johtokunta päätti vähentää käsipallojaoston määrärahoja, jolloin Pohjolan Martti muiden jaostolaisten kanssa teki päätöksen siitä, että Riihimäelle perustetaan käsipallon erikoisseura. Keväällä 1973 käsipalloilijat nousivat takaisin mestaruussarjaan vielä RIPS:in alaisuudessa ja kesällä Martti Pohjola hankki todella vaikutusvaltaisen johtokunnan. Uuden seuran puheenjohtajaksi valittiin kauppatieteen maisteri Juhani Maukonen, jonka johtaman johtokunnan ensimmäiseksi tehtäväksi tuli uuden seuran nimen hyväksyminen. Mainonnan opettaja Kauko Heilevuon ehdotus Cocks sai johtokunnan siunauksen ja näin elo – syyskuun vaihteessa 1973 seura rekisteröitiin.

Cocksin ensimmäinen mestaruussarjaottelu pelattiin Riihimäen Urheilutalossa 21.10.1973, ottelua seurasi 592 innokasta katsojaa, jotka saivat todistaa seuran ensimmäistä voittoa ÅIFK:sta luvuin 17 – 14. Jallu Lepolan vanhempi veli Mauri oli Cocksin ensimmäisen maalin tekijä ja joukkueessa pelasi kaksi ulkopaikkakuntalaista, Max Nyberg ja Jorma ”Jopi” Toivonen. Kauden paras yleisömäärä oli 11.11.1973 Cocks – Sparta ottelussa, jota seurasi huimat 875 katsojaa. Hyvästä alusta huolimatta ensimmäisestä kaudesta tuli Cocksille vaikea, sillä 18 ottelusta voittoja tuli vain 4 ja tappioita 14. Saavutetuilla kahdeksalla sarjapisteellä ei sarjapaikkaa pystytty säilyttämään vaan seuraava pelikausi otettiin uutta vauhtia Suomisarjasta, joka voitettiin puhtaasti.

1975 Cocksin B-juniorit voittivat seuran historian ensimmäisen ulkokenttien Suomenmestaruuden.

Edustusjoukkue sai 1975-1976 kaudelle merkittävän vahvistuksen Kari ”Lokari” Lehtolaisen liityttyä Cocksin vahvuuteen.

Mitalit saivat vielä odottaa, mutta Cocksin vasenlaita Jorma ”Jopi” Toivonen voitti tällä kaudella SM – sarjan maalikuninkuuden 110 maalillaan. Jopi uusi maalikuninkuuden seuraavalla kaudella 106 maalillaan. Näillä kahdella kaudella Cocks oli lähellä mitaleita, joten johtokunta päätti tehdä kovat satsaukset seuraavalle kaudelle mitalin saavuttamiseksi.

1977 – 1978 kaudelle hankittiin edellisen vuoden mestarijoukkueesta Spartasta Strömstenin veljekset Kurre ja Kaitsu sekä laituri Hannu Koivunporras. Haukoista saatiin toiseksi maalivahdiksi Tuomisen Timppa. Yrjö Sipilän valmennuksessa joukkue taisteli hienosti koko kauden ja selvitti tiensä neljän parhaan joukkoon olemalla runkosarjassa 3. Semifinaaleissa kohdattiin BK – 46 ja voitettiin molemmat ottelut. Loppuottelussa tuli vastaan Kiffen, jota vastaan johdettiin vierasottelua puoliajalla kahdella maalilla, mutta lopun hermoilun takia hävittiin kahdella maalilla. Toinen finaali pelattiin Riihimäellä, jolloin urheilutalon lehtereille pakkaantui kaikkien aikojen yleisömäärä 1052 ihmistä. Ihmetellä täytyy, mihin kaikki oikein mahtuivat. Cocks johti alusta lähtien, mutta lopussa Kiffen kiristi tahtia ja voitti viimehetkien maaleilla. Cocksin ensimmäiset mitalit SM- sarjassa olivat kuitenkin tosiasia ja niin hopeamitalit pujotettiin Cocksilaisten kaulaan 1978 keväällä. Samana vuonna Cocksin puolustaja Kurt Strömsten valittiin Suomen parhaaksi käsipalloilijaksi.

Seuraavalla kaudella Cocks pelasi samalla joukkueella ja tuloksena oli toinen hopeamitali. Loppuottelu vastustajana oli nyt BK – 46, joka voitti molemmat loppuottelut muutaman maalin erolla. Tällä kaudella Cocks pelasi myös ensimmäisen kerran EHF:n Cup-voittajien Cupissa, jossa vastustajaksi tuli Ruotsin Cup-voittaja Ystad IF. Kotiottelu Riihimäellä kulki tasaisissa merkeissä, mutta lopulta hävittiin yhdellä maalilla. Ystadissa Cocks sai kylmää kyytiä ja hävisi maalein 30 – 17.

1979 Vesa Pohjolan luotsaama D-juniorit ottivat aikuisista esimerkkiä ja saivat hopeamitalit kaulaansa.

1980 – 1986 välisenä aikana Cocks pelasi mestaruussarjaa täysin omilla kasvateillaan ja sijoitukset sarjassa vaihtelivat 6-9. välillä. 1986 keväällä joukkue putosi suomisarjaan todella nuorella joukkueella, mutta vaikka pudottiin niin Ari-Pekka Tuomi löytyi SM-sarjan maalitilaston 3. sijalta. Seuraavalla kaudella nuori joukkue taisteli itsensä takaisin mestaruussarjaan ja voitti Hangon pääsiäisturnauksen.

1987 – 1988 kaudelle edustusjoukkuetta vahvistettiin Timo ”Vippi” Vihersaarella ja Hannu Niemisellä sillä seurauksella, että sarjassa saavutettiin viides sija. Samana vuonna voitettiin Turku Cup ja Saksan Bundesliigan joukkue Wallau – Massenheim maalein 20-18.

Cocksin Hannu Nieminen oli SM-sarjan maalikuningas 108 osumalla.

Seuraavaan kauteen lähdettiin edustusjoukkueen osalta kovin odotuksin ja niinhän se runkosarjan osalta menikin. Toinen sija muuttui kuitenkin pettymykseksi osittain loukkaantumisten ja Ari-Pekka Tuomen saaman kahden ottelun pelikiellon ansiosta juuri Play off vaiheessa. Tulokseksi tuli 6. sija. Lohdutuksena ja varmasti rikkaana muistona kaikille pelaajille jäi mieleen Itä-Berliinin uudenvuoden turnaus, jossa Cocks pelasi kautta-aikojen kovimmassa turnauksessaan ensimmäisenä päivänä loistavaa käsipalloa. Ensin voitto Tsekkien nuorten maajoukkueesta, sitten Drestderiä vastaan tasapeli ja illan viimeisessä pelissä Dynamo Berliinille kahden maalin tappio 5000 katsojan silmien edessä. Järjestäjät olivat hämmästyneitä suomalaisten peliotteista ja sitä kuvaa sekin, että Berliner Zaitumin etusivulla oli uudenvuodenaattona iso kuva Ari-Pekka Tuomesta hyppyheitossa. Monenkohan muun suomalaisen käsipalloilijan kuva on koristanut valtakunnan päälehden etusivulla, eipä varmaan monenkaan. Isäntien järjestämät uudenvuoden vastaanottajaiset välipäivänä aiheuttivat Cocksin nuorelle joukkueelle pientä turnausväsymystä ja uudenvuodenpäivän peleistä saatiin yksi tasapeli ja kaksi niukkaa tappiota kotiin tuomiseksi. Tällä matkalla toimi kunniamatkanjohtajana Riihimäen käsipallon luoja, Martti Pohjola, jonka huumori piti joukkueen yhtenäisyyttä ja taistelutahtoa yllä koko reissun ajan (Martti menehtyi syöpään seuraavana kesänä).

Turnaus noteerattiin käsipalloliitossakin siten, että päävalmentaja Claes Åström kyseli Cocksin pelaajien onnistumisesta ja näin aukesi Ari-Pekalle, Pilkulle ja Salon Jakelle tie maajoukkueympyröihin. Kauden 1988-1989 plussaksi voidaan kirjata Suomen Cupin hopea (BK – 46 voitti) ja Hangon pääsiäisturnauksen voitto.

Junioritoiminta 1980- luvulla oli vilkasta ja osittain tuloksellistakin. Siitä osoituksena

1981 B-juniorien hopea ja C-juniorien kulta.

1982 B-juniorien kulta sekä sisällä että ulkona ja lisäksi Karlskogan turnauksen voitto.

1983 A-juniorien SM- kulta, B-juniorien hopea ja C-juniorien voitto Ålborgin nuoriso-olympialaisissa.

1984 A-juniorien SM-pronssi.

1989 – 1990 kaudella Cocks pelasi EHF:n Cup-voittajien Cupissa Puolan Gdanskia vastaan kotona tiukan ottelun häviten maalein 17 – 18 , mutta Gdanskissa kyyti oli kylmää ja tuloksena karsiutuminen luvuin 18- 28. SM- sarjassa sijoitus oli viides.

Seuraavalla kaudella Cocks menetti parhaita miehiään muualle ja nuori joukkue putosi kauden päätteeksi 1- divisioonaan.

1991 – 1994 kaudet kuluivat 1- divisioonassa päättyen 1994 kevääseen, jolloin seura nousi takaisin Mestaruussarjaan.

Vuosi 1992 on Cocksin historiassa sikäli merkittävä, että silloin ensimmäinen Riihimäellä oppinsa saanut käsipalloilija solmi ammattilais-sopimuksen. Ari-Pekka Tuomi lähti Itävallan Wieniin ja viihtyi siellä 2 pelikautta.

Kaudelle 1994-1995 Cocks hankki ensimmäisen ulkomaalaisvahvistuksensa, kun Viron maajoukkuepelaaja Jürgen Palm solmi pelaajasopimuksen seuran kanssa, samana vuonna Ari-Pekka Tuomi palasi Cocksin riveihin. Tuloksena kaudesta oli 4. sija ja sama toistui kahtena seuraavanakin vuotena.

1998 nelossijojen putki katkesi ja Cocks pääsi 19 vuoden tauon jälkeen mitalikantaan, kun pelaajien kaulaan ripustettiin pronssimitalit. Samalla kaudella Igor Sahonkko, josta oli tullut riihimäkeläiskatsojien lempipelaaja, voitti SM – sarjan maalikuninkuuden 164 maalillaan. Samana vuonna Jarkko Salo valittiin vuoden käsipallovalmentajaksi Suomessa.

2000 Cocks saavutti toisen pronssimitalin ja Igor Sahonko voitti jälleen maalikuninkuuden. Samana vuonna Cocksin D-pojat voittivat Suomen mestaruuden täysin ylivoimaisesti.

Vuoden 2000 pronssimitaleissa on erikoista se, että vastassa oli BK–46, joka oli sitä ennen saanut mitalin 17 vuotena peräkkäin. Nyt putki katkesi Cocksin toimesta yhteismaalein 44 – 40.

Pronssivuoden jälkeen Cocks menetti avainpelaajansa A-P Tuomen, Igor Sahonkon ja Jyri Wellingin HC Dennikselle, kun pizzakeisari latoi pelimerkkejä poikien käteen reippaasti. Tämä ei voinut olla näkymättä menestyksessä ja niinpä Cocksin sijoitus sarjassa oli vasta 9.

Tässä vaiheessa kerättiin uudet taustajoukot pelastamaan riihimäkeläistä käsipalloa luisumasta aallon pohjaan ja näin Jari Viidan johdolla alkoi työ, jossa päämääränä oli ei enempää eikä vähempää kuin Suomen mestaruuden voittaminen.

Ensin hankittiin suomalainen käsipallolegenda Jan ”Jankka” Rönnberg valmentajaksi ja täsmähankintoja takamiehiksi. Roman Denisov, Mihail Borissov, Mihail Grishin, Sergei Klenov, Indrek Lillsoo ja Roald Karotom vuorollaan kävivät pelaamassa Cocksin riveissä 2000-luvun alkupuolella. Oman kylän nuorista pelaajista Antti Valo valittiin SM-sarjan tulokkaaksi kaudella 2000-2001, Pietari Kapi pääsi samana vuonna nuorten maajoukkueeseen ja kauden 2002-2003 päätteeksi Kai Elomaa teki saman tempun.

Jan Rönnberg valmensi Cocksia 2 kautta ja hänen merkityksensä varsinkin nuorien pelaajien sisäänajajana oli todella merkittävää. Sijoitukset SM- sarjassa 2002 4. ja 2003 5.

Seuran C-juniorit voittivat 2002 SM- kultaa.

Neljäs vuosikymmen Cocks-historiaa aloitettiin Pekka Peperin valmentaessa edustusjoukkuetta. Syksy alkoikin mukavasti, mutta melkoinen loukkaantumisaalto pyyhkäisi joukkueen päälle ja näin oli tyytyminen kuudenteen sijaan kaudella 2003-2004.

Seuraavalle kaudelle otti vetovastuun edustusjoukkueesta monivuotinen seuraikoni Markku ”Pilkku” Tuomi, jonka alaisuudessa Cocks palasi hopeakantaan lähes 30 vuoden tauon jälkeen. Seuraavana vuonna odotukset olivat joukkuetta kohtaan kovat ja yleisesti ruvettiin puhumaan mestaruuden voittamisesta kenties liiankin vaativaan sävyyn. Tämä sekoitti sen verran joukkueen pasmoja, että semifinaaleissa BK-46 ei antanut Cocksille mitään mahdollisuutta. Onneksi joukkue kokosi itsensä ja pronssiottelussa HC West sai taipua kahden ottelun yhteistuloksella 52-51. Näin pujotettiin seuran pelaajien kaulaan pronssimitalit kolmannen kerran seuran historiassa. Antti Valo 176 maalillaan oli pistepörssin nelonen ja Teemu Tamminen 168 maalillaan oli 6.

Samana vuonna Pekka Lappalaisen valmentama A-juniorijoukkue voitti hopeaa SM- sarjassa. Sen joukkueen tähtiä olivat Teemu Tamminen, Ville Viljanen ja Olli Kuparinen.

Vuoden 2006-2007 joukkueen valmentajaksi saatiin kokenut käsipallomies Tallinnasta, kun Raivo Laast otti vetovastuun edustusjoukkueesta. Edustusjoukkue aloitti kauden 4 joukkueen Challenge Cup tapahtumalla Hyvinkään Martinhallissa. Mukana turnauksessa oli joukkueet Bosnia Herzegovinasta, Turkin Ankarasta ja Englannin Oxfordista.

Cocks voitti kaikki ottelunsa ja selvisi Cupin seuraavalle kierrokselle. Uutena Cocksilaisena esiintyi tässä turnauksessa Kristo Järve, jonka vasuri puhui tehokkaasti heti ensihetkistä lähtien.

Euro Cupissa seuraava vastus oli ruotsalaisseura Lindesberg Örebron läheltä. Kotiottelun Cocks hävisi 30-37, mutta Örebron hallissa taisteltiin tasapeli 37-37, jota voidaan pitää historiallisena, koska se oli ensimmäinen vieraspiste seuran eurohistoriassa.

2006 Joulukuun 17. päivä jäi aikakirjoihin siitä, että Helsingin jäähallissa Cocks nöyryytti Suomen Cupin loppuottelussa BK-46 suorana televisiosta tulleessa ottelussa luvuin 39-19. Ensimmäisellä puoliajalla BK-46 teki muistaakseni vain 5 maalia Cocksin 20 vastaan.

SM-sarjassa voitettiin runkosarja ja jatkosarja. Välierissä BK-46 suoraan kolmessa ottelussa ja finaaliin tuli vastustajaksi Siffin voittanut HC Fenix, jonka Cocks voitti suoraan kolmessa ottelussa. 27.3.2007 klo 21.43 tuomarin puhallettua pilliin ottelun loppumisen merkiksi, merkitsi sitä, että 34 vuoden odotus Cocksissa ja 41 vuoden odotus Riihimäen käsipalloilussa oli päättynyt. OLTIIN SUOMENMESTAREITA.

2007 – 2008 kausi pelattiin Urheilutalon remontin vuoksi Valio-areenalla, jossa olosuhteet käsipallolle eivät olleet parhaat mahdolliset kylmyyden ja kosteuden takia.

Ensin Cocks voitti Suomen Cupin. Finaalissa kaatui SIF lukemin 31-25. Peli pelattiin poikkeuksellisesti ennen SM-sarjan alkua. Sarjassa Cocks hävisi runkosarjassa yhden ottelun Siuntiossa, välierissä taipui BK-46 otteluluvuin 3-0 ja finaalissa vastustajaksi asettui HC West Kauniaisista. Cocks voitti suoraan 3 ottelussa vastustajansa ja näin 22.4.2008 Cocks saavutti toisen SM- kultansa.

Kausi 2008-2009 oli Cocksin historian tähänastisista vuosista kansainvälisin. Voitettiin Stockholm Lidingö Cup, hävittiin Eurooppa Cupissa Asa Tel Aviville, oltiin mukana ensimmäistä kertaa Baltian liigassa, jonka runkosarjan päättyessä Cocks komeili kolmannella sijalla. Kaikkiaan Cocks pelasi 30 kansainvälistä ottelua, joista voittoja tuli 19 ottelusta, yksi tasapeli ja 10 tappiota.

SM-sarjassa Cocks saavutti kolmannen kultamitalinsa, kun loppuottelussa voitettiin West Kauniaisista. Valtakunnallisessa päättäjäisgaalassa Kristo Järve palkittiin vuoden pelaajana, Valentin Koshovy parhaana maalivahtina. Huvustadbladetin tähtipelaajana palkittiin Teemu Tamminen ja vuoden valmentajana Raivo Laast, lisäksi Cocksille myönnettiin kauden Fair Play- joukkueen titteli.

Kausi 2009-2010 jäi Suomalaiseen käsipallohistoriaan Cocksin vuotena isolla C:llä, seura ei nimittäin hävinnyt Suomen Cupissa eikä SM- liigassa yhtään otteluaan. Näin ollen Suomen Cupin voitto (3. seuran historiassa) ja SM-sarjan voitto tuli puhtaasti Riihimäelle 4. kerran peräkkäin. Loppuottelussa vastassa oli kukas muu kuin West Kauniaisista.

Kansainvälisiä pelejä pelattiin kaudella 15, joista 10 voitettiin ja 5 hävittiin. Lidingö – Cup voitettiin tänäkin vuonna ja Baltian liigassa otettiin toinen sija häviämällä loppuottelu 28-32 virolaiselle Põlvalle.

Suomen Käsipalloliiton gaalassa valittiin Kristo Järve toistamiseen vuoden pelaajaksi ja Valentin Koshovy vuoden maalivahdiksi. Parhaana maalintekijänä palkittiin Teemu Tamminen 207 maalillaan. Lisäksi Cocksille myönnettiin toistamiseen kauden Fair Play- joukkueen titteli. All Stars – joukkueeseen valittiin Valentin Koshovy, Ville Viljanen, Teemu Tamminen ja Kristo Järve. Lisäksi vuoden puolustajan tittelin nappasi Dmytro Kamelin ja vuoden seurajohtajan palkinnon Jari Viita. Tämä oli huikea päätös upealle kaudelle.

Kausi 2010- 2011 alkoi Cocksilta komeasti, sillä Cocks selvisi Suomen Cupin finaaliin. Finaaliottelusta kehkeytyi melkoinen trilleri, jossa vastustaja Siuntio hallitsi ensijaksoa muutamalla maalilla, mutta toisella jaksolla Cocks sai pelin tasoihin. Jatkoajan Cocks aloitti terävästi 17 maalia ottelussa tehneen Kristo Järven johdolla ja näin Cup-kannu saatiin pelastettua Riihimäelle tuloksella 37-35.

SM-liigan runkosarja meni Cocksilta vielä hyvin, vaikka seuran viimevuosien ykkösmaalintekijä Teemu Tamminen pystyi loukkaantumisten takia pelaamaan vain 4 ottelua. SM-välierät, Baltian liigan Final Four ja heti perään SM- finaalit lisättynä runkopelaajien loukkaantumisilla (Teemu ja Kristo) kenties vaikutti siihen, että monivuotinen finaalivastustaja HC West voitti Cocksin finaaleissa suoraan 3 ottelussa. Cocksin 4. SM-hopea oli tosiasia.

Baltian liigan runkosarjassa oltiin toisia 9 voitolla ja kolmella tappiolla, mutta Final Fourissa hävittiin Pölvalle ja Kehrälle ja käteen jäi neljäs sija.

Kaudella 2011-2012 siirtyi Cocksin edustusjoukkueen komento Laastin ajasta Kallion aikaan. Pelit aloitettiin komeasti Pajulahden urheiluopistolla Venäjän maajoukkuetta vastaan. Tulos oli tiedossa jo ennen peliä, mutta kokemusta tuli roppakaupalla.

Edellisten kausien Cocks menetti pelaajistostaan Kristo Järven Atlakseen ja Valdar Noodlan Dickeniin, ja kun vielä Kristian Jansson, Teemu Tamminen, Dmytro Kamelin, Ville Viljanen ja Georghe Safronii olivat useita pelejä poissa kokoonpanosta, niin oli mielestäni suoranainen ihme, ettei mitaliketju katkennut. Runkosarjan voitti West puhtaalla pelillä, Cocks oli neljäs. Välierissä aiheutettiin Westille sen kauden ainoa tappio kotivoitolla 24-22. Ja pronssiottelussa voitettiin SIF yhteismaalein 59-49. Näin laitettiin Cocksin historian neljännet pronssimitalit pelaajien kaulaan.

Kausi 2012-2013 oli seuran 40 toimintavuosi ja Kaj Kekistä tuli 16. valmentaja edustusjoukkueen peräsimeen. Harjoituksissa kyyti oli kylmää ja pelit lähtivät mukavasti liikkeelle. Tavoitteeksi oli asetettu Suomen Cupin voitto, Baltian liigan loppuottelupaikka ja Suomenmestaruus.

Näistä ensimmäinen eli Suomen Cupin voitto saavutettiin 30.12. Dickenistä tuloksella 35-30. Tämä oli seuran viides Suomen Cupin voitto kautta aikojen.

Baltian liigan runkosarjassa voitettiin yhdeksän kertaa, yksi tasapeli ja 4 tappiota, näin selvittiin Final Fouriin runkosarjan kakkosena.

Komea Final Four-tapahtuma järjestettiin Riihimäellä Huhtikuussa, jolloin Cocks kohtasi ensimmäisessä ottelussa Põlvan Virosta ja voitti ottelun 28-25, loppuottelussa vastaan asettui SKA Minsk Valko–Venäjältä. Alun Cocks pelasi kuin hurmiossa ja johti ensimmäisellä puoliajalla parhaillaan 4 maalilla. Puoliajalla peli oli tasan 15-15, mutta toisen puoliajan alussa vastustaja osoitti, mitä kansainvälinen käsipallo on parhaimmillaan ja karkasi Cocksin tavoittamattomiin maalein 32-26. Voi sanoa, että hopea ei ollut häpeä tässä turnauksessa.

SM-liigassa voitettiin runkosarja, sitten kaatui ÅIFK voitoin 3-1, semifinaalissa BK-46 myös 3-1 luvuin ja lopuksi loppuottelussa Dicken suoraan otteluvoitoin 3-0. Näin varmistettiin seuran 5. Suomen mestaruus.

Käsipalloliiton loppugaalassa palkittiin Teemu Tamminen vuoden miespelaajana ja parhaana maalintekijänä 313 maalillaan. Sama mies palkittiin vielä vuoden tähtipelaajana, ja vuoden puolustajan palkinnon pokkasi Kristo Järve. Tämän lisäksi Teemu, Kristo ja Rogerbaumin Antti vielä vuoden All Stars joukkueeseen.

Kauden lopuksi oli tällaisen vanhan konkarin kiva istua Urheilutalon katsomossa seuraamassa yli 200 juniori-käsipalloilijan kevään loppupalkintojen jakoa ja huomata, että keltaisia paitoja oli enemmän kuin koskaan Cocksin historiassa. Tästä on hyvä jatkaa viidenkymmenen vuoden rajapyykkiä kohti. Ainoastaan näin voimme saada uusia Ari-Pekkoja, Teemuja, Jykiä ja Antteja tulevaisuuden Cocksin edustus joukkueeseen.