Istuin torstaina Riihimäellä käsipallon SM-liigan katsomossa. Historiallinen paikallisderby mahdollisti hienon urheiluelämyksen.
Ottelu oli kovin odotettu monella tasolla. Paikalla oli monia sellaisia urheilusta kiinnostuneita riihimäkeläisiä, jotka eivät aiemmin käsipallokatsomossa olleet olleet. Paikalle tulleet yli 660 katsojaa pääsivät nauttimaan ottelusta, joka osin oli ehkä ennalta arvattava, mutta silti varsin upeaa käsipalloa tarjoava.
Olen vihreä käsipallon ystävä, mutta torstaina koin olevani penkkiurheilijan taivaassa. Vaikka Cocks aloitti varovaisesti ja ehkä virheitäkin tehden Dynamon selvästi nälkäisempää joukkuetta vastaan, tarjosi peli tapahtumia, joita en ollut aiemmin nähnyt. Useita erilaisia kuvioita, joissa pallo leikitteli ilmassa ja pelaajista näki, että he ovat ammattilaisia.
Yksi kuvio jäi erityisesti mieleeni. Kyseessä on ns. Japski –kuvio, jossa Andreas Rönnberg heitti laitaan viivalle pallon niin, että laidassa ollut Jani Tuominen hyppäsi viivalta ja sai pallon kiinni maalialueen sisäpuolella… Ja maali. Hitsi, en onnistu ehkä sitomaan sanoiksi sitä hetkeä. Se oli niin kaunista, kauneinta, mitä olen koskaan käsipallopelissä nähnyt. Entisenä hyppääjänä saatoin aistia ponnistuksen voiman ja ilmalennon viivähdyksen. Pelaajien juoksu- ja hyppelyharjoitukset eivät ole menneet hukkaan.
Kiitos tästä hetkestä. Vielä näin seuraavanakin päivänä silmäkulmaani tuli kyynel siitä tunteesta, minkä tuo kuvio sai aikaan.
Torstain peli antoi Cocksille mahdollisuuden hioa kuvioitaan ja niitä riitti. En tiedä olivatko pelaajat tyytyväisiä peliinsä, mutta minulle penkkiurheilijana ne tarjosivat hienoja hetkiä.
Katsomo sinällään ei ihan syttynyt, mutta ehkä heitäkin hieman jännitti. Toivon, että saamme kokea näitä hetkiä jatkossakin. Penkkiurheilija kiittää ja kuittaa. Seuraavassa pelissä nähdään!
Kuva: Riku Flink / touchdown.fi
