Keskiviikkona oli pitkästä aikaa kotipeli. Joukkueemme on taivaltanut pitkin Suomea ja Eurooppaa syksyn ajan ja kotipelit ovat jääneet vähäisiksi. Keskiviikko oli odotettu ja urheilutarjottimella oli monenlaista herkkua – makeasta kitkerään.

Minulle ilta oli mieluisa. Nautin Cocksin peleistä tilanteessa kuin tilanteessa. Totuuden nimissä on sanottava, että parasta Cocksia se ei todellakaan ollut. Maalin ohi heittoja oli rutkasti ja pelaajatkin tuntuivat olevan suossa. Mutta penkkiurheilijana iloitsin alusta loppuun.

Juttelin pelin jälkeen ”asiantuntijoiden” kanssa. Eli sellaisten henkilöiden kanssa, jotka ymmärtävät tästä pelistä paljon enemmän kuin minä – teknisesti. He olivat varsin kriittisiä ja totesivat Cocksin pelanneen huonointa peliä koko syksynä. Naaman ilmeet ja tunnelma oli sen mukaista. Ymmärrän heitä, sillä heikkoja esityksiä oli melkoisesti. Mutta myös niitä hyviä suorituksia.

Penkkiurheilijana olen sitä mieltä, että heikkojenkin suoritusten jälkeen kannattajat kannustavat joukkuettaan. Siksi Petri Nummenpään sanoin kajautamme kaikki ”COCKS!”.

Näissä tilanteissa huomaan olevani yksilöurheilija. Minä nappasin pelistä onnistumiset ja iloitsin niistä. Penkkiurheilijana minulle riittivät nämä onnistumiset ja voitto, sillä heikollakin suorituksella tehty voitto kertoo siitä, että joukkueella on todellista potentiaalia.

Moni asia on varmasti kiinni päävalmentajan kyvystä luotsata joukkonsa, joukkueen yhteisestä tahtotilasta ja yksittäisten pelaajien kyvystä tehdä kentällä sen, minkä osaa. Se, miten tämä paletti toimii, on monitahoinen kokonaisuus. Ihailen joukkueen osaamista ja valmennusportaan ohjausta. On todella haastavaa saada vahvat yksilöt toimimaan samaan suuntaan yhteisten askelmerkkien mukaisesti.

Toisaalta ihailen pelaajia heidän kyvystään hallita nopeita tilanteita ja siitä, että vaikka joukkueemme on varsin kansainvälinen, he pystyvät pelaamaan osaavana, Suomen parhaana, joukkueena. Sekin kertoo siitä, että yhteinen kieli – käsipallo – on se joka yhdistää.

Tuleva viikonloppu tarjoaa käsipalloherkkua. Olen tehnyt pitkää päivää ja toivon, että niin katsojat ja kaikki peleihin osallistuvat pelaajat nauttivat viikonlopusta täysin rinnoin. Vaikka oma pelien seuraamiseni saattaa jäädä vähäiseksi, tulen nauttimaan siitä ihanasta sähinästä, mitä Urheilutalo sisällään pitää. Sitä kutsutaan urheilun huumaksi.

Kiitän jo näin etukäteen teitä kaikkia, että mahdollistatte tämän tapahtuman. Kiitos pelaajat, valmentajat ja kaikki vapaaehtoisesti, että vietätte joulunalusaikaa kanssani suomalaisen palloilun parissa.